VERKKOJA KOKEMASSA

Pääsimme Rymättylän Nuikonlahdelle talviverkkoja kokemaan ja pilkkimään Kalastaja-Arton opastuksella. Aurinko paistoi, ja jäällä oli mukavaa! Nuotiolla makkaraa ja vaahtokarkkejakin paisteltiin. Saaliitta ei jääty: verkoista tuli kaksi mukavan kokoista haukea, pari sorvaa ja metkan näköinen siloneula. Pilkillä nousi pikkuahvenia kissankaloiksi. Hauska retki!

Luonnonmaalla

Syksyn toinen retki suuntautui Luonnonmaan asuntomessualueen laitureille, jossa aiemmin emme olleet käyneetkään. Pilkit, virvelit, jigit ja mato-onki olivat käytössä. Tulihan niitä ahvenia, pienehköjä tällä kertaa tosin. Rannan nuotiopaikalla paistettiin makkarat, ja nautittiin Armin laatinmat muutkin eväät. Onnistunut retki tämäkin!.Eikä näytä huonolta tuo Lucan ahvenleipä!

Kerho taas käyntiin!

Vuoden tauon jälkeen polkaistiin kerho jaloilleen. Pilkittelyn paikkana oli Kailon silta, jossa kalat syksyisin lymyilevät sillan ja veneiden varjossa. Ahventa, ja nätin kokoistakin, tuli mukavasti. Saatiin näkyville myös kaksi nopeasti Saaristomerellä levinnyttä vieraslajia, eli mustatäplätokko ja liejutaskurapu. Kilomääräisesti ylivertaisesti suurin saalis oli merirokon peittämä Jopo! Kiitos Armin magneetin, tämä pilkinryöstäjä nousi pintaan ja kammettiin ylös. Kukahan tämänkin lukitun pyörän oli keksinyt mereen paiskata? Vaihdossa mereen ikävä kyllä meni yksi puhelin - arvaa harmittiko! Vahinkoja sattuu, kaikenkaikkiaan kuitenkin oikein mukava aloitusretki kerholle. Makkaranpaisto Kailossa Armin muinekin eväineen päätti kalastustuokion.

Jigittelemässä

Pääsimme 19.5. Rapala-säätiön tukemana Merimaskuun kalastusopas Jani Ollikaisen veneellä jigittelemään. Suuntana oli Merimaskun kirkkosillan tienoot. Kala söi laiskasti, tärppejä oli runsaasti, mutta saalis jäi heikoksi. Eliaksen puolitoistakiloista haukeakaan ei saatu veneeseen asti. Sää oli aurinkoinen ja tyyni. Ehkä se vaikutti kalansyöntiin. Kalastuksenvalvoja kävi myös tarkistamassa lupia. Muutoin oli kyllä oikein mukavaa. Nyt myös uudet jäsenet Niko ja Sisu pääsivät mukaan. Tuttuun tapaan evästuokio kruunasi päivän. Apajan grillillä lihapiirakat ja makkara maistuivat! Tämä oli kalastuskerhon kauden viimeinen retki. Ja samalla viimeinen kerhon ysiluokkalaisille eli Felixille, Léonille, Eliakselle ja Niklakselle. Menestystä jatkossakin harrastuksen parissa!

Kalan tuloa ei voinut estää!

Kerrankin kalaa tuli suorastaan solkenaan - satuttiin Ukko-Pekalle litkaamaan juuri kun iso silakkaparvi oli sillan alla, kutemaan menossa mitä ilmeisemmin.

Niin kutsuttu pengarväärti ilme kun ensimmäiset kalat nousivat!

Ja lähes aina enemmän kuin yksi kerrallaan. Mikä hienointa, niin kaikki saivat hyvin kalaa (jopa ohjaajat)!

UKKO-PEKALLA

Kävimme tutulla paikalla. Silakan litkaajia ei näkynyt kuin muutama, eikä heille saalista näkynyt kertyvän. Vesi on vasta noin kuusiasteista, joten silakan kutupuuhat eivät ole kunnolla alkaneet. Päätimme siis jigitellä, mutta mitään ei kyllä tullut. Paitsi että yksi jonkun muun pohjaan jättämä jigi tarttui koukkuun. Mutta muuten oli kyllä mukavaa, varsinkin kun tuulen suojassa oli aurinkoisen lämmintä.

Tällainen saalis tällä kertaa.

Ei kai hylkeenkarkoitin karkoita myös kaloja?

PILKILLÄ

Viime talvena pilkille ei päästy jää- ja koronatilanteen takia, mutta nyt käytiin kalaa yrittelemässä aivan koulun lähijäillä. Saalis ai ollut kummoinen, mutta muuten oli mukavaa.

KALAVEDEN KUNNOSTUSHOMMIA

 

Tänään emme menneetkään kalaan, vaan olimme auttamassa Pro Luolalanjärvi -yhdistystä kalaveden kunnostustoimessa. Hieno ja tärkeä homma! Naantalin Luolalanjärvestä laskee mereen pieni Ruonanoja, joka on osin umpeenkasvanut. Tarkoituksena on mm. avata uomaa merestä nouseville kaloille paremmin saavutettavaksi, ja luoda hyviä kutupaikkoja.

Ahkerasti pojat tekivät hommia tihkusateesta välittämättä! Eikä kukaan onneksi saanut kylmää kylpyä savisessa vedessä.

Uoma oli paikon lähes tukkeutunut osmankäämistä.

Ruonanoja rautatiesillan kohdalla.

VIIMEIN TAAS TOSITOIMESSA!

 

”Paras retki ikinä!”

Tuo oli poikien kommentti, kun tultiin viime viikon keskiviikkona kotiin kalaretkeltä. Pitkän, pandemian varjostaman tauon jälkeen saimme taas kerhon aktiiviseksi. Nyt oli kerrankin mahdollisuus paria tuntia pidempään, ja pätevän oppaan johtamaan kalastusrupeamaan, ja veneestä kalastamisen!

Ottipaikkana oli Merimasku, ja sen Kirkonsalmi. Opastajana ”Vuoden kalastusopaaksi 2021” valittu merimaskulainen Jani Ollikainen. Sää oli lähes tyyni – syksyiset puhurit eivät venettämme onneksi keikuttaneet. ”Kaakko vie kalan merestä, itäkaakko kattilasta, luode lusikastakin”. Janin kertomalla vanhalla kansanviisaudella on vankkaa kokemuspohjaa.

Jani opasti meitä jigikalastuksen saloihin, mikä oli mainiota, koska tämä kalastustapa oli kaikille kerholaisille uutta. Näimme myös käytännössä, miten vene pysyy paikallaan ilman ankkuria satelliittiohjatun sähkömoottorin avulla. Sekä kuulimme uudempaa kalastuksen kansanperinnettä: banaanit eväänä tuovat huonoa onnea, koska kaikuluotaimessa kalat ovat joskus hyvin banaanimaisia. Banaanien sijasta söimmekin välipalana omenoita suoraan Apajan kalastajatilan puista. Muitakin kalajuttuja kerrottiin ja kuultiin.

Kalaa tuli jigillä kohtuullisesti, ja retken kruunasi ateriointi Apajan grillipaikan tulilla. Jani näytti, miten ahven fileerataan oikeaoppisesti. ”Paras kouluateria ikinä!” Mikäpä voittaisi itse saadun ahvenen makua, kun se on nuotiopannullapannulla huolella paistettu Janin vinkkien saattelemana!

1. 
   
   
   
   

Kiitokset Jani Ollikaiselle, ja erityiskiitoksemme myös Rapalan säätiölle, joka myönsi avustusta kerhollemme retken toteuttamiseen! Tästä kerho sai hyvää intoa jatkoon!