Powered By Blogger

Tervetuloa!

Piukoi siimoi!















torstai 26. syyskuuta 2024

UUSI LUKUKAUSI - UUSI KOKOONPANO

Yrittelimme syksyn alkuun pilkkiä Kailon sillalta ja läheiseltä venelaiturilta. Saalis ei ollut hääppöinen - muutamia tärppejä ja lahnanpoikanen Lucan kissalle. Sää oli kylläkin syksyisen komea ja kuulas. Upea näky oli myös Kailon saaren yllä kaarteleva merikotka. Kerhoon on liittynyt uusia jäseniä.
Kuvassa Atte, Jimi, Eemu, Joonas, Lionel, Sylvi ja Luca.

sunnuntai 2. kesäkuuta 2024

Kevään viimeinen kerho

Kevätkausi 2024 päätettiin viimeisellä kouluviikolla lähes helteisessä säässä Ukko-Pekalla. Veden jo lämmettyä oli silakkasesonki ohi, ja yritimme kalaa pikku saaresta sillan alta. Jigaus tai virvelöinti eivät tuoneet saalista, vaikka saaren kalastuslaiturin ei pitäisi olla mikään huono kalapaikka. Mato-ongella Luca ja Eemu saivat muutaman sinttimittaisen eväkkään
Pari ahventa, särki ja mustatäplätokko päätyivät Lucan kissan käpäliin. Evästellessämme sanoimme jäähyväiset Sisulle ja Nikolle, jotka päättävät peruskoulunsa ja siten joutuvat jättämään kerhon. Mutta muilla siimat kiristyvät taas syyslukukaudella!

torstai 9. toukokuuta 2024

UKKIKSELLA

"Silaka ova piäni pyhäruakki ” (halikkolainen sanonta), mutta hauska niitä on onkia! Litkauskausi on taas päässyt alkuun, ja pari päivää sitten kerho tekikin mainiosti onnistuneen retken Ukko-Pekan sillalle. Kalastaja-Artokin oli paikalla. Oli tuuria, ja kalaa oli hyvin liikkeellä. Yksikään kerholaisista ei jäänyt ilman saalista, ja tunnelma oli mitä mukavin 😊.

maanantai 11. maaliskuuta 2024

VERKKOJA KOKEMASSA

Pääsimme Rymättylän Nuikonlahdelle talviverkkoja kokemaan ja pilkkimään Kalastaja-Arton opastuksella. Aurinko paistoi, ja jäällä oli mukavaa! Nuotiolla makkaraa ja vaahtokarkkejakin paisteltiin. Saaliitta ei jääty: verkoista tuli kaksi mukavan kokoista haukea, pari sorvaa ja metkan näköinen siloneula. Pilkillä nousi pikkuahvenia kissankaloiksi. Hauska retki!

lauantai 30. syyskuuta 2023

Luonnonmaalla

Syksyn toinen retki suuntautui Luonnonmaan asuntomessualueen laitureille, jossa aiemmin emme olleet käyneetkään. Pilkit, virvelit, jigit ja mato-onki olivat käytössä. Tulihan niitä ahvenia, pienehköjä tällä kertaa tosin. Rannan nuotiopaikalla paistettiin makkarat, ja nautittiin Armin laatinmat muutkin eväät. Onnistunut retki tämäkin!.Eikä näytä huonolta tuo Lucan ahvenleipä!

torstai 14. syyskuuta 2023

Kerho taas käyntiin!

Vuoden tauon jälkeen polkaistiin kerho jaloilleen. Pilkittelyn paikkana oli Kailon silta, jossa kalat syksyisin lymyilevät sillan ja veneiden varjossa. Ahventa, ja nätin kokoistakin, tuli mukavasti. Saatiin näkyville myös kaksi nopeasti Saaristomerellä levinnyttä vieraslajia, eli mustatäplätokko ja liejutaskurapu. Kilomääräisesti ylivertaisesti suurin saalis oli merirokon peittämä Jopo! Kiitos Armin magneetin, tämä pilkinryöstäjä nousi pintaan ja kammettiin ylös. Kukahan tämänkin lukitun pyörän oli keksinyt mereen paiskata? Vaihdossa mereen ikävä kyllä meni yksi puhelin - arvaa harmittiko! Vahinkoja sattuu, kaikenkaikkiaan kuitenkin oikein mukava aloitusretki kerholle. Makkaranpaisto Kailossa Armin muinekin eväineen päätti kalastustuokion.

maanantai 23. toukokuuta 2022

Jigittelemässä

Pääsimme 19.5. Rapala-säätiön tukemana Merimaskuun kalastusopas Jani Ollikaisen veneellä jigittelemään. Suuntana oli Merimaskun kirkkosillan tienoot. Kala söi laiskasti, tärppejä oli runsaasti, mutta saalis jäi heikoksi. Eliaksen puolitoistakiloista haukeakaan ei saatu veneeseen asti. Sää oli aurinkoinen ja tyyni. Ehkä se vaikutti kalansyöntiin. Kalastuksenvalvoja kävi myös tarkistamassa lupia. Muutoin oli kyllä oikein mukavaa. Nyt myös uudet jäsenet Niko ja Sisu pääsivät mukaan. Tuttuun tapaan evästuokio kruunasi päivän. Apajan grillillä lihapiirakat ja makkara maistuivat! Tämä oli kalastuskerhon kauden viimeinen retki. Ja samalla viimeinen kerhon ysiluokkalaisille eli Felixille, Léonille, Eliakselle ja Niklakselle. Menestystä jatkossakin harrastuksen parissa!

keskiviikko 11. toukokuuta 2022

Kalan tuloa ei voinut estää!

Kerrankin kalaa tuli suorastaan solkenaan - satuttiin Ukko-Pekalle litkaamaan juuri kun iso silakkaparvi oli sillan alla, kutemaan menossa mitä ilmeisemmin.
Niin kutsuttu pengarväärti ilme kun ensimmäiset kalat nousivat! Ja lähes aina enemmän kuin yksi kerrallaan. Mikä hienointa, niin kaikki saivat hyvin kalaa (jopa ohjaajat)!